Teksti ja kuvat: Riitta Lindström

 
Tämän artikkelin tarkoitus on kuvata hakukoiran työskentelyä ja koiran koulutuksessa käytettäviä toimintatapoja. Hakukoiran koulutusmenetelmistä on useanlaisia mielipiteitä, mutta tässä kuvatut periaatteet ovat todennäköisesti yleisimmin käytettyjä pyrittäessä kouluttamaan toimiva hakukoira.
 

Hakukoiran tehtävä on etsiä sille osoitetulta alueelta ilmavainun avulla henkilöt ja ilmaista ne opetetulla tavalla.

Opetuksessa vahvistetaan koiran kontaktia vieraisiin ihmisiin sekä koiran kykyä työskennellä itsenäisesti. Koulutuksen tärkein painopiste on motivaatiossa; teknisestä osaamisesta ei ole hyötyä, jos koiralta puuttuu motivaatio, ja kisasuorituksen läpivieminen ilman motivaatiota on melko mahdoton tehtävä.

Kokeessa koira etsii alueelta kolme maalimiestä ja ilmaisee ne. Alueen leveys on kaikissa luokissa 100 m. Ohjaaja kulkee alueen halkovaa keskilinjaa pitkin ja lähettää koiraa etsimään vuorotellen kummallekin puolelle keskilinjaa. Hakupiston syvyys on siis 50 m. Alueen pituus on alokasluokassa 100 m, avoimessa luokassa 200 m ja voittajaluokassa 300 m. Etsimisaika on luokittain 10/15/20 minuuttia. Koesuoritukseen kuuluvat myös esine-etsintä ja tottelevaisuusosio. Henkilöetsinnässä pisteitä jaetaan 170: ensimmäisestä maalimiehestä 40 pistettä, seuraavista 30 pistettä kummastakin. Jokaisesta ilmaisusta voidaan antaa maksimissaan 10 pistettä, ja työskentelyä arvioidaan 40 pisteen verran. Työskentelypisteissä arvioidaan määrätietoisuus (sekä koiran että ohjaajan), koiran työskentelyhalu ja hallittavuus.

 

 

Haussa maalimiehet eli etsittävät henkilöt kouluttavat koiran, ohjaajan osa ainakin koulutuksen alkuvaiheissa on lähinnä tuoda koira treeneihin. Maalimiesten rooli on siis erittäin merkittävä, ja hakuryhmässä on oleellisen tärkeää, että jokainen ryhmän jäsen on kiinnostunut kaikista ryhmän koirista. Maalimiehen tulee toimia aina annettujen ohjeiden mukaisesti ja koiran parasta ajatellen. Maalimies piiloutuu aina mahdollisimman hyvin niin, että koira ei löytäisi maalimiestä näköaistiaan käyttäen. Kokeissa käytetään myös umpipiiloja, joista koira ei näe maalimiestä lainkaan.

Koulutus pääpiirteittäin vaihe vaiheelta:

1) Kontakti vieraisiin ihmisiin, ns. makkararinki
. Koulutuksen lähtökohdat ovat helpommat, jos koira pitää vieraista ihmisistä. Pidättyväiselle/aralle koiralle opetetaan, että vieraat ihmiset ovat makkara-/leluautomaatteja. Koiran ei siis tarvitse oppia varsinaisesti pitämään ihmisistä, vaan oppia yhdistämään vieraat ihmiset johonkin mukavaan. Koiraan ei saa koskea ilman ohjaajan lupaa! Hyvin pidättyväinen/arka koira saattaa tarvita ohjaajan tuen vieraiden ihmisten luona.

2) Piston rakentaminen ja motivaation luominen. Varsinaisesta risteilystä koiralle opetetaan ensimmäiseksi, että keskilinjalta lähdetään suoraan sivulinjaa kohti 50 metriä. Aluksi matka on lyhyempi, koirasta riippuen 10-25 m, ja matkaa lisätään vähitellen aina 50 metriin asti. Suoran piston saamiseksi käytetään näköapuja, myöhemmin myös ääniapuja. Apuja käyttämällä rakennetaan myös motivaatiota: aluksi koiraa autetaan löytämään maalimies ja saamaan palkkio, jolloin koira ei turhaudu ja mahdollisesti jopa kyllästy etsintään. Samalla harjoitukset saadaan pidettyä nopeatempoisina, eikä harjoitukseen tule ns. kuolleita hetkiä.

Pako/peräänjuoksu: Koira näkee, kun maalimies lähtee keskilinjalta näyttäen palkan koiralle. Maalimies kävelee/juoksee piilolle ja voi tarvittaessa kutsua koiraa. Kun maalimies on piiloutunut, koira lähetetään etsimään maalimies. Harjoitusta voidaan muunnella esimerkiksi niin, että maalimies lähteekin piilolle noin matkan puolivälistä (puolipako).

 

 

Haamu: Maalimies on valmiina piilon vieressä, kun koira tuodaan keskilinjalle. Maalimies näyttäytyy koiralle ja piiloutuu. Koira lähetetään etsimään, kun maalimies on piiloutunut kokonaan. Tarvittaessa maalimies voi kutsua koiraa nimeltä.

 

 

Ääniapu: Maalimies on valmiina piilossa ja kutsuu koiraa, kun koira on tuotu keskilinjalle. Koiran nimen sijasta voidaan äänenä käyttää myös kopautusta. Tällöin on kuitenkin varmistettava, ettei koira pelästy kopautuksen ääntä.
 

 

Apuja käytetään ja välimatkaa lisätään koiran mukaan. Ohjaajan tehtävä on samalla edetä keskilinjalla: kun koira on lähetetty etsimään, ohjaaja kulkee keskilinjaa eteenpäin piston verran. Maalimies palkkaa koiran ja kuljettaa sen makupalojen/lelun avulla takaisin keskilinjalle ohjaajan luokse. Pistot tehdään vuorotellen molemmille puolille keskilinjaa ja keskilinjalla liikutaan koko ajan eteenpäin. Näin rakennetaan samalla risteilylle pohjaa ja opetetaan koiralle, että alueella liikutaan aina eteenpäin, ei taaksepäin. Erilaisia apuja voidaan käyttää saman harjoituksen aikana sekaisin. Koiraa voidaan alkaa totuttaa erilaisiin umpipiiloihin siinä vaiheessa, kun se ei epäröi mennä maalimiehen luokse. Koira totutetaan umpipiiloihin siten, että piilot ovat auki, ja koira pääsee ottamaan kontaktin maalimieheen.

3) Tuuliharjoitukset hajuaistin käytön vahvistamiseksi. Valtaosa koirista osaa käyttää nenäänsä luontaisesti, joitakin koiria on kuitenkin autettava myös hajuaistin käytössä. Tuuliharjoituksia kannattaa tehdä alkuvaiheen jälkeen aina, kun kohtuullista tuulta on käytettävissä. Maalimies menee valmiiksi piiloon kävellen sellaista reittiä, jolta ei tule hajua koiran kulkulinjalle. Ohjaaja kuljettaa koiraa ”tuulen alla” pitkässä liinassa:

 

Kun koira saa hajun maalimiehestä (nostaa hieman kirsua, sulkee suun), ohjaaja päästää eleettömästi koiran lähtemään maalimiehelle antamalla liinan liukua käsien läpi.

4) Apujen häivyttäminen. Kun koira on riittävän motivoitunut etsimään ja osaa lähteä sivulinjalle asti suoraan, voidaan apuja alkaa häivyttää. Esimerkiksi haamun nähtyään koira käännetään hetkeksi pois ja lähetetään vasta sitten etsimään maalimies. Koiralle voidaan myös antaa apu kahdelta eri maalimieheltä, jolloin toinen maalimies on melkein valmiina: koira on saanut avun ja luonut mielikuvan toisesta maalimiehestä, mutta ennen kuin se pääsee etsimään toista maalimiestä, se on käynyt ensimmäisen maalimiehen luona. Lopulta koira voidaan viedä näköavun jälkeen takaisin autoon ja ottaa harjoitukseen vasta seuraavan koiran suorituksen jälkeen. Koira voidaan myös yrittää lähettää alueelle ilman apuja silloin, kun oikeasta suunnasta käy sopiva tuuli. Koiralle ei saa antaa apuja silloin, kun se on alueella etsimässä, mutta ei löydä maalimiestä. Jos tehtävää on helpotettava, koira kutsutaan aina ensin keskilinjalle ohjaajan viereen ja lähetetään uudestaan avun antamisen jälkeen.

5) Tyhjät pistot. Tyhjällä pistolla tarkoitetaan tilannetta, jossa koira lähetetään alueelle etsimään, vaikka siellä ei maalimiestä olekaan. Koetilanteessahan ohjaaja ei tiedä, missä maalimiehet ovat, joten osa pistoista on aina tyhjiä. Aluksi tyhjät pistot saattavat laskea koiran motivaatiota, koska koira voi kokea epäonnistuneensa, kun maalimiestä ei löytynytkään. Ohjaaja ei saa ”kertoa” koiralle, että pisto on tyhjä, vaan ohjaajan on aina uskottava, että lähetyskohdalta löytyy maalimies. Näin ohjaaja ei kerro koiralle huomaamattaan, koska alueelta löytyy maalimies ja koska ei. On tärkeää kehua koiraa tyhjästä pistosta. Aluksi tyhjää pistoa seuraa aina löytö, jotta koira oppii, että ohjaajan kutsuessa kannattaa palata keskilinjalle. Aluksi tyhjät pistot kannattaa tehdä myötätuulen puolelle, koska silloin koiralla ei ole mahdollisuutta haistaa keskilinjalle, onko alueella maalimiehiä vai ei. Myöhemmin koiran pitää osata tehdä tyhjä pisto myös vastatuuleen.

6) Ilmaisu. Ilmaisutavasta riippumatta ilmaisu opetetaan aina ensin muualla kuin metsässä ja liitetään etsintätyöskentelyyn vasta silloin, kun koira hallitsee etsinnän ja työskentelee hyvin motivoituneesti. Koira voi ilmaista maalimiehen haukkumalla tai rullailmaisulla. Koetilanteessa haukkuva koira haukkuu maalimiestä tasaisesti, kunnes ohjaaja ehtii piilolle ja ottaa koiran sivulleen. Rullailmaisua käytettäessä koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa löydettyään maalimiehen ja vie rullan ohjaajalle. Ohjaaja kiinnittää koiran pantaan näyttöliinan, ja koira vie ohjaajan maalimiehen luokse luvan saatuaan. Ilmaisutavan valintaan vaikuttavat ensisijaisesti koiran ominaisuudet, eivät ohjaajan tai ryhmän mielihalut. Ilmaisutavan vaihtaminen toiseen on mahdollista, mutta työlästä, ja koetilanteessa on aina riski, että koira palaa ensimmäiseksi opetettuun ilmaisutapaan. Siksi onkin tärkeää, että ilmaisutapa valittaisiin heti oikein. Kun koiralle on otettu etsintäsuoritukseen mukaan ilmaisu, voidaan koirasta riippuen harjoitukset tehdä silloin tällöin myös ns. suoralla palkalla, eli ilmaisua ei vaadita jokaisen maalimiehen luona.

7) Hallinta ja koesuoritukseen valmistautuminen. Ennen koetta koira opetetaan toimimaan myös hallinnan alla. Koiran täytyy odottaa etsintään lähtöä myös vapaana, tulla etsintäalueelta kutsuttaessa ja osata kulkea ohjaajan sivulla, kun palataan löydetyn maalimiehen luota. Hallinnan ja motivaation välille täytyy löytää tasapaino, sillä usein liiallinen hallinta johtaa motivaation laskuun.

Ennen koesuoritusta koiran ja ohjaajan täytyy tottua muutamiin asioihin: Kokeessa koira ei saa maalimieheltä palkkaa, joten jo treenatessa tulee välillä harjoitella palkattomia maalimiehiä. Tämä kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun koira on erittäin motivoitunut ja osaa sekä etsinnän että ilmaisun moitteetta. Palkattomia maalimiehiä ei kannata harjoitella kovin usein, etteivät ne vaikuttaisi koiran motivaatioon liiaksi. Viimeiseltä maalimieheltä tulee aina palkka. Kokeessa ohjaaja ei tiedä, missä maalimiehet ovat, joten kokeisiin valmistautuessa on hyvä tehdä myös harjoituksia, joissa ohjaaja ei tiedä, miten maalimiehet on alueelle sijoitettu. Ennen koesuoritusta ohjaaja ilmoittautuu tuomarille ja kuuntelee tuomarin antamat ohjeet – onkin siis hyvä, että treeneissäkin koira ja ohjaaja joutuvat hieman odottamaan radan alussa, ennen kuin varsinainen suoritus alkaa.