Pk-lajien tutustumispäivä
Etsintäkoe

3.10.2009 Nurmijärven Rajamäellä - vetäjänä Riitta Lindström
 

Aktiivicolliet ry on järjestänyt vuoden 2009 aikana pk-lajeihin liittyviä tutustumispäiviä lajeista kiinnostuneille tai harrastusta aloitteleville koiranomistajille. Keväällä pidettyjen haku- ja jälkipäivien jatkoksi olivat tällä kertaa vuorossa etsintäkokeen osa-alueet sekä esineruutu. Tilaisuus järjestettiin lauantaina 3.10.2009 Nurmijärven Rajamäellä, ja vetäjänä toimi Riitta Lindström, joka on menestyksellisesti kilpaillut mm. etsintäkokeessa colliensa HK3 EK2 JK1 BH TK2 FI MVA Ruffenuff Dilly Digipackin kanssa. Tilaisuuteen osallistui myös Aila-Maija Kunnari, joka on 1990-luvulla kilpaillut etsintäkokeessa (silloinen yleiskoe) kahden colliensa HK3 YK2 JK1 Southwood's Angelan ja FIN KVA HK3 Ruffenuff Hokey Pokey'n kanssa. Anu kertoikin hämmästyttävänsä vieraitaan Fannin aikanaan yleiskokeen kilpailuvoitosta ansaitsemalla kookkaalla pokaalilla, johon on komeasti kaiverrettu 'Paras YK-koira' :-)

Etsintäkoe on monipuolinen palveluskoiralaji, jota on kutsuttu pk-lajien moniotteluksi. Kokeessa koiran tulee suorittaa 5 erillistä maasto-osuutta sekä tietysti tottelevaisuusosuus, joka on sama kuin muissakin pk-lajeissa. Useiden osa-alueiden onnistunut suoritus vaatii koiralta hyvää työskentelymotivaatiota ja hyvähermoisuutta, sillä suoritusten välillä koiran tulisi voida rauhoittua ja kerätä voimia seuraavan osa-alueen täysipainoista suoritusta varten. Toisaalta etsintäkokeen maastosuoritukset eivät vaadi aivan yhtä suuria fyysisiä ponnistuksia kuin esimerkiksi voittajaluokan hakuradan suorittaminen, sillä haku- ja jälkiosuudet etsintäkokeessa ovat selvästi lyhyemmät kuin kyseisten lajien varsinaisissa kokeissa. Etsintäkokeen harrastajia on perinteisesti ollut muihin lajeihin verrattuna suhteellisen vähän, mutta tunnelma ja yhteishenki kokeissa ovat kuulemma sitäkin lämpimämmät. Tämän mielenkiintoisen lajin soisi saavuttavan nykyistä suuremman suosion!

Tilaisuuteen osallistui ilahduttavan paljon collieharrastajia; paikalla oli 7 koirakkoa ja lisäksi muutamia kuunteluoppilaita. Sääkin suosi koulutustilaisuutta: aurinko lämmitti viileää syysilmaa miellyttävästi ja piiloutui pilvien taakse vain hetkittäin.

Lyhyen esittelykierroksen jälkeen Riitta kertoi etsintäkokeen sisällöstä ja säännöistä, arvostelusta sekä osa-alueiden suoritustavoista. Etsintäkokeen maasto-osuus koostuu siis viidestä osa-alueesta, jotka ovat henkilöhaku, jälki, esine-etsintä, pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Henkilöhaku ja jälki eivät kuuluneet päivän ohjelmaan, sillä niissä koiran suoritus on jotakuinkin samanlainen kuin lajien omissa koesuorituksissa, ainoastaan hakuradan ja jäljen pituudet ovat erilaiset. Etsintäkokeen osa-alueista käsiteltiin siis kolme viimeisintä. Yleisen teoriaosuuden jälkeen käsiteltiin kutakin etsintäkokeen osa-aluetta erikseen; Riitta selvitti erilaisia harjoittelutapoja ja antoi vinkkejä siitä, mihin yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota harjoitteluvaiheessa.

Pudotetun esineen nouto

Pudotetun esineen noudossa ohjaaja kulkee koiran kanssa maastossa sijaitsevaa suoraa tai loivasti kaarevaa valmiiksi tallattua linjaa pitkin 50 metrin matkan, pudottaa koiran huomaamatta oman esineensä linjalle, jatkaa kulkua luokasta riippuen 50 m (alokasluokka), 100 m (avoin luokka) tai 150 m (voittajaluokka), kääntyy ympäri ja lähettää koiran noutamaan pudonneen esineen. Koiran tulee viivyttelemättä juosta pitkin tallattua linjaa, noutaa esine ja luovuttaa se ohjaajalle. Koetilanteessa tuomari saattaa kulkea koirakon takana joko osan matkasta tai koko matkan.
Koiran tulee kulkea vapaana ohjaajan mukana, tottelevaisuusseuraamista ei kuitenkaan tarvitse esittää.

Pudotetun esineen noudon harjoittelu on usein suhteellisen helppoa sellaisen koiran kanssa, joka osaa noutaa ja joka on tottunut noutoliikkeisiin myös maasto-olosuhteissa, esimerkiksi esineruudussa. Harjoittelu kannattaa aloittaa suhteellisen lyhyellä matkalla, noutomatka voi olla vain muutamia metrejä. Kulkulinjaksi kannattaa alkuvaiheessa valita kapeahko metsätie, polku tai muu vastaava linja, jonka erottaminen on koiralle helppoa. Kulkulinja on syytä tallata huolellisesti, yksin harjoitellessa ohjaaja voi yhdessä koiran kanssa kulkea linjaa edestakaisin vaikkapa n. 5-6 kertaa, jotta linjalle varmuudella jää voimakas hajuvana, jota koiran on helppo seurata.

Pudotettava esine saa kokeessa olla ohjaajan oma esine. Esineeksi kannattaa valita jokin suhteellisen kookas ja maastosta selvästi erottuva esine, kuten värikäs tai valkoinen hansikas, pipo, pehmolelu, lapsen kenkä tai vastaava. Alkuharjoittelussa koiraa voi innostaa leikkimällä esineen kanssa. Kun koira on kiinnostunut esineestä, kuljetaan jonkin matkaa valmiiksi tallattua linjaa ja pudotetaan esine siten, että koira selvästi havaitsee sen putoavan. Tämän jälkeen kuljetaan muutaman metrin matka (koiran valmiuksista riippuen) ja lähetetään koira noutamaan esinettä. Koiran tuodessa esineen se palkataan leikkimällä esineellä. Matkaa pidennetään vähitellen koiran sisäistettyä siltä odotettavat toiminnot. Aluksi koiralle kannattaa siis selvästi näyttää, mihin esine pudotetaan. Pikkuhiljaa siirrytään esineen huomaamattomampaan pudottamiseen, sillä koetilanteessa koira ei saa huomata esineen pudottamispaikkaa. Pudotetun esineen noudon koesuorituksessa ideaalitilanne on oikeastaan se, että koira juoksee pitkin tallattua hajuvanaa ja löytää esineen silmillään, ei niinkään hajuaistillaan. Toisin sanoen tarkoitus ei ole se, että koira joutuu varsinaiseen etsintätyöskentelyyn, vaan pikemminkin törmää pudonneeseen esineeseen juostessaan juuri kuljettua linjaa takaisinpäin. Harjoitteluvaiheessa kannattaa noutomatkan pituutena pitää sen koeohjesäännön mukaista matkaa, missä luokassa koira kulloinkin kilpailee. Esimerkiksi alokasluokkaa varten treenattaessa on hyödyllistä pitää noutomatkana n. 50 m, sillä tällöin koiralle muodostuu jonkinlainen mielikuva noutomatkan pituudesta, ja juostuaan tämän totutun matkan koira odottaa löytävänsä pudonneen esineen (ja löytää sen näin ollen helpommin). Seuraavaa luokkaa varten harjoiteltaessa koira sitten totutetaan astetta pidempään matkaan.

Kaikkein tärkeintä pudonneen esineen noudossa, kuten kaikissa muissakin maastolajeissa, on koiran motivaatio, jonka eteen ei voi tehdä liikaa töitä. Motivaatiota voidaan nostaa ja ylläpitää esimerkiksi leikkimällä esineellä, palkitsemalla koiraa makupaloin, kehumalla ja kiittämällä jne.

Koetilanteessa maasto saattaa vaihdella paljonkin. Usein pudotetun esineen nouto tapahtuu selkeähkölle metsäalueelle, kuten mäntykankaalle tallatulla radalla, mutta myös maastossa olevat aukeat ja vaikkapa tottiskentän reuna ovat kokeissa olleet suorituspaikkoina. Noin 200 metrin pituinen näkyvä alue asettaa tietysti omat vaatimuksensa koemaastolle, onhan tuomarin voitava seurata koiran työskentelyä koko radan pituudelta.

Asiaa kokeiltiin tietenkin käytännössä. Aluksi tallattiin metsämaastoon kulkulinja, jota pitkin kaikki läsnäolijat kulkivat jonossa. Näin maastoon jäi voimakas hajuvana. Ensimmäisenä suoritusvuoroon tuli Rilla, jonka kanssa on muutamaan kertaan asiaa harjoiteltu jo aiemmin. Ohjaaja kulki Rillan kanssa parinkymmenen metrin matkan ja pudotti esineen. Matkaa jatkettiin n. 40 metrin verran, jonka jälkeen Rilla lähetettiin perusasennosta noutamaan esinettä. Noutomatkalla Rilla poikkesi jonkin verran kulkulinjalta voimakkaan sivutuulen ohjaamana, mutta palasi pian linjalle. Tästä ei kuulemma kokeessa pisteitä pudotettaisi, sillä olosuhteet huomioidaan suorituksessa, ja sivutuuli voi helposti "kuljettaa" hajun kulkulinjalta sivuun. Rillan tuotua esineen se palkattiin namuilla ja esineen kanssa leikkimällä.

Seuraavaksi annettiin vuoro 4-vuotiaalle Riialle, joka on jo suhteellisen kokenut harrastuskoira. Riian laji on haku, jonka lisäksi sille on opetettu esineruutu. Niinpä Riia saattoi kokeilla pudotetun esineen noutoa jo useiden kymmenien metrien matkalla, vaikka ei ole aiemmin tätä lajia harrastanutkaan. Ohjaaja Johanna aloitti suorituksen leikkimällä Riian kanssa esineellä, jolloin Riian kiinnostus esineeseen oli erittäin suuri. Ohjaaja antoi Riian nähdä esineen putoamisen ja jatkoi matkaa koiran kanssa aluksi n. 30 metriä ja seuraavalla kerralla jo n. 40 metriä. Tämän jälkeen ohjaaja antoi Riialle noutokäskyn, ja Riia toi pudonneen esineen ilman minkäänlaisia ongelmia. Muutamien harjoituskertojen jälkeen koiran totuttua suoritustapaan matkaa voitaisiin pidentää jo huomattavasti.

 

     
Johanna leikkii Riian kanssa esineellä   Riia kulkee ohjaajan vierellä, esine on juuri pudotettu   Riia noutaa esineen vauhdikkaasti...   ... ja luovuttaa sen ohjaajalle.


Seuraavina suorittajina olivat 2,5-vuotias Rape ja ohjaaja Taina. Rape on nuoresta iästään huolimatta niin ikään jo kokenut konkari maastolajeissa. Rapen päälaji on haku, ja esineruutu on tietenkin Rapelle tuttu. Pudonneen esineen nouto ei siten tuottanut Rapelle minkäänlaisia vaikeuksia, vaan noutomatkaa saatettiin pidentää välittömästi lähes alokasluokan mittoihin.
 

     
Rape ja Taina leikkivät esineellä   Rape näkee esineen putoavan...   ... ja lähtee vauhdilla noutamaan sitä.   Vauhti vain kiihtyy Rapen tuodessa esinettä ohjaajalle!
 

Hyvästä työstä Rapea palkitaan!


Ruusa ohjaajansa Liisan kanssa olivat seuraavana vuorossa. Ruusa on harrastanut tokoa, mutta ei maastolajeja, joten esineen nouto metsässä oli Ruusalle aluksi hieman vieras ajatus. Ohjaaja leikki Ruusan kanssa esineellä, ja Ruusa kiinnostui esineestä, mutta ensimmäisellä yrittämällä noutomatka muodostui hieman liian pitkäksi, jolloin Ruusa ehti jo unohtaa varsinaisen tehtävän ja kiinnostui enemmän metsän muista viehätyksistä. Toisella yrittämällä noutomatkaa lyhennettiin noin viiteen metriin, jolloin Ruusa nouti esineen hyvin. Palkaksi Ruusa sai leikkiä esineellä. Liisa sai ohjeikseen suorittaa Ruusan kanssa useita toistoja lyhyellä matkalla, kunnes tehtävä on koiralle tuttu, jolloin matkaa voidaan asteittain pidentää. Tärkeätä on ylläpitää koiran motivaatiota esinettä kohtaan; Ruusan kanssa tämä onnistuu leikkimällä.
 
     
Ruusa saa leikkiä esineellä   Noutomatka on melko pitkä, ja Ruusa kiinnostuu metsän hajuista.   Seuraavalla kerralla matka on lyhyempi, ja Ruusa syöksyy noutamaan esinettä...   ... jonka se tuo ohjaajalle vauhdilla, ja saa palkaksi leikkiä esineellä.


5-vuotias nahkacollie Koda ei ole aiemmin harrastanut maastolajeja, mutta innostuu kovasti leikkimisestä ja vetää mielellään lelua ohjaaja-Miinan kanssa. Koda saa aluksi leikkiä esineellä, jolloin kiinnostus on herätetty. Koda näkee esineen putoavan, mutta aloitusmatka on pitkähkö, joten ensimmäisellä kerralla ympäristö hajuineen ja yleisöineen vie Kodankin mielenkiinnon. Avustettuna esineen nouto kuitenkin onnistuu. Seuraavalla kerralla noutomatka jätetään lyhyemmäksi, ja käännös sekä koiran lähetys noutamaan suoritetaan ripeästi, ilman viiveitä, jotta Kodan mielenkiinnon kohde ei ehdi vaihtua. Nyt Koda noutaakin esineen vauhdikkaasti ja tuo sen Miinalle saadakseen jatkaa leikkiä. "Kotiläksyksi" myös Koda sai ohjeen tehdä useita peräkkäisiä harjoituksia lyhyellä matkalla, jotta koira oppii kuvion. Koda palkkaantuu hyvin leikkimisestä, joten sitä kannattaa jatkaa.
 
     
Toisella kierroksella Koda ampaisee esineen luo...   ... sieppaa sen suuhunsa ja tuo vauhdikkaasti Miina-ohjaajalle.   Luovutuskin on mallikas...   ... ja palkaksi saa leikkiä!


1,5-vuotias Remu on harrastanut tokoa ja metsäjälkeä (MEJÄ) ja on siis jo saanut kokemusta maastossa työskentelystä. Remu nautti selvästi leikistä Pauliina-ohjaajansa kanssa, mutta kun tuli noudon aika, oli nuoren miehen mielenkiinto aivan muualla. Radallahan oli käynyt tyttöjä! Ja vieressä mukavia ihmisiä yleisönä! Ensimmäinen noutoliike jäi siis tekemättä näiden muiden houkutusten vetäessä pidemmän korren, ja ohjaaja arveli, että alkutreenit rauhallisissa olosuhteissa kotimetsässä voisivat sujua paremmin. Myös Pauliina ja Remu saivat kehotuksen tehdä jatkossa useita treenejä lyhyellä noutomatkalla ja pidentää matkaa vähitellen.
 
   
Remu leikkii innokkaasti   Pauliina kuljettaa Remua pitkin kulkulinjaa,,,   ... mutta Remu haluaa päästä tervehtimään yleisöä! Ohjaajaa hymyilyttää... :-)


Viimeisenä suorittavana koirana oli vuorossa 9 kuukauden ikäinen Reeta Anne-ohjaajineen. Reeta on kokeillut erilaisia maastolajeja, mutta kokemusta niistä on ehtinyt kertyä vasta melko vähän. Innokas Reeta pitää leikkimisestä, joten sen esinekiinnostus on helppo herättää. Ensimmäisellä noutokerralla matka oli Reetallakin hieman liian pitkä, ja Reeta lähti tutustumaan ympäristöön. Toisella yrittämällä ja lyhyemmällä matkalla nouto onnistui hyvin, ja liike päättyi mukavaan leikkiin.
 
     
Reeta ja Anne kulkulinjalla   Reeta lähtee hakemaan esinettä...   ... palaa esineen kanssa laukaten...   ... ja saa lopuksi leikkiä esineellä.


Tarkkuusetsintä

Tarkkuusetsintää kutsutaan myös "pikkuesineruuduksi", sillä koesuorituksessa koiran tulee löytää 3 m * 3 m kokoisesta, merkatusta ja tallatusta ruudusta pieni esine ja ilmaista se vapaavalintaisella tavalla. Esineen koko vaihtelee luokasta riippuen siten, että alokasluokassa esine on 2 euron kolikon kokoluokkaa, avoimessa luokassa kokoluokka pienenee n. 1 euron kolikon kokoon ja voittajaluokassa kolikon kokoluokka on enää n. 5-10 snt. Usein käytetään metalliesineitä, esim. haulia, Abloy-avainta, avaimenrengasta tai vastaavaa. Myös muoviset esineet ovat käyttökelpoisia, mutta eivät sellaiset, jotka voivat vahingoittaa koiraa, kuten esimerkiksi lasi. Esinettä ei saa painaa maan sisään, mutta se voi olla kevyesti peitetty.
 

Tarkkuusetsinnässä ja sen harjoittelussa käytettäviä esineitä


Koetilanteessa koira lähetetään ruutuun tuomarin osoittamalta sivulta. Ohjaaja saa ohjata koiraa vapaavalintaisin käskyin ja mennä halutessaan itsekin ruutuun. Riitta kehotti kuitenkin käyttämään ruutuun menemisen osalta suurta harkintaa, sillä pienessä ruudussa on suuri riski siitä, että ohjaaja seisookin esineen päällä, jolloin koiran on mahdotonta esinettä löytää.

Etsintäaika on alokasluokassa 5 min, avoimessa 4 min ja voittajaluokassa 3 min. Tähän aikaan sisältyy 1 minuutin aika, joka ohjaajalla on käytettävissään esineen löytämiseksi koiran ilmaisun jälkeen.

Koira voi siis ilmaista esineen vapaavalintaisella tavalla, vaikkapa tuomalla sen ohjaajalle. Tässä piilee kuitenkin aina riski siitä, että koira vahingossa tai tarkoituksella nielaisee pienen esineen. Sen vuoksi esineen tuominen ei ole yleisimpiä ilmaisutapoja. Koira voi ilmaista esineen haukkumalla, istuutumalla, menemällä maahan jne. Myös haukkuilmaisu on Riitan kertoman mukaan suhteellisen harvinainen tapa, erilaisin asennoin tapahtuvat ilmaisut lienevät kaikkein yleisimpiä. Koiran voi lisäksi opettaa näyttämään kuonollaan esineen tarkan paikan. Tästä on todennäköisesti hyötyä erityisesti maahanmenolla ilmaisevan koiran kohdalla, sillä esine voi helposti jäädä makuulla olevan koiran alle, mutta kun koira on opetettu osoittamaan esine kuonollaan, vähenee tämä riski automaattisesti.

Riitta näytti Duo-koiran kanssa havainnollisesti, kuinka koira koskettaa kuonollaan esinettä:

 
     
Duo tietää, että nyt tehdään jotain mukavaa...   Riitta heittää pullonkorkin maahan...   ... jolloin Duo käy makuulle ja koskettaa korkkia kuonollaan...   ... ja siitä se välittömästi palkitaan kehuilla ja namuilla!

Aluksi esinettä voidaan pitää kädessä ja antaa koiran itse oivaltaa, että esineen koskettamisesta tulee välitön palkkio. Hyvin pian koira oppii, mistä asiassa on kyse. Kun koira osaa koskettaa esinettä, voidaan esine laittaa maahan, ja jälleen koira palkitaan kosketuksesta. Pian mukaan voidaan liittää maahanmeno, ja lisäksi koiraa voidaan vähitellen vaatia pitämään kuono pidempään esineen päällä. Myös naksutinta voi halutessaan käyttää asian opettamisessa.

Toisin kuin useissa muissa lajeissa, tarkkuusetsinnässä on Riitan mukaan helpointa opettaa koiralle ensin esineen ilmaisu, sillä on hyvä, että löydettyään pienestä ruudusta esineen koira tietää, mitä sen tulee seuraavaksi tehdä. Etsintää harjoiteltaessa ei ole suositeltavaa piilottaa samaan ruutuun useampia esineitä kerrallaan, sillä mikäli koiralla on houkutus vaihtaa esine toiseen löytämäänsä (kuten joskus normaalissa esineruudussa käy), koiralla on pienessä ruudussa suurempi todennäköisyys "törmätä" toiseen esineeseen.

Rilla on harjoitellut tarkkuusetsintää Riitan ohjeistuksen mukaan joitakin kertoja, ja nyt Rillaa varten tallattiin pieni ruutu, joka merkattiin kulmiin laitetuilla kepeillä. Ruutuun heitettiin avaimenperä, jonka Rilla sai sitten etsiä. Rilla työskenteli jokseenkin intensiivisesti, mutta ajautui kuitenkin kerran ulos ruudusta, johon ohjaaja joutui lähettämään sen uudelleen. Löydettyään esineen Rilla ilmaisi sen menemällä maahan ja osoitti esineen paikan pitämällä kuonoaan esineen päällä.
 

Kuvat: Anne Norovirta-Laamanen

     
Rilla on lähdössä tallattuun ruutuun.   Esine on löytynyt, ja Rilla osoittaa kuonollaan esineen paikan.   Kuono pidetään esineen päällä, kunnes ohjaaja ottaa esineen...   ... ja sitten voidaan juhlia!


Esineruutu

Esineruutu eli viralliselta nimeltään esine-etsintä kuuluu osana jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeisiin. Esine-etsinnässä koira etsii maastoon tallatulta 50 m * 50 m kokoiselta alueelta luokasta riippuen yhden, kaksi tai kolme esinettä 5 minuutin aikana ja tuo ne ohjaajalle. Esineet ovat tavallisimmin hansikkaita, sukkia, lapsen kenkiä, pieniä pehmoleluja tai vastaavia.

 

 
Tyypillisiä esineruutuesineitä

Koesuorituksessa ohjaaja lähettää koiran ruutuun tuomarin määrämältä etsintäsivulta, josta ohjaaja saa ohjata koiran työskentelyä vapaavalintaisin käskyin tai merkein. Koiran tulee löytää esine ja tuoda se ohjaajalle luovutusasennon ollessa vapaa. Arvostelussa erityisen tärkeänä pidetään koiran etsintätyöskentelyä (hajuaistin käyttöä), hallittua liikkumista alueella sekä koiran reagoimista löydettyyn esineeseen. Koiran tulee ottaa esine heti ja tuoda se välittömästi ohjaajalle.

Esineruudun alkuharjoittelussa koiran kanssa voi leikkiä esineellä, "siepata" sen koiralta ja heittää jonkin matkan päähän ruutuun, tallatulle alueelle. Useimmiten koira tällöin syöksyy esineen perään ja tuo sen takaisin ohjaajalle, jolloin leikki jatkuu. Vähitellen tehtävää voi vaikeuttaa siten, että esine siepataan koiralta ja heitetään apuohjaajalle, joka juoksee viemään esineen hieman pidemmälle tallattuun ruutuun. Kun apuohjaaja tulee pois ruudusta, lähetetään koira hakemaan esinettä. Harjoituksissa tallatuksi alueeksi riittää yleensä noin 10-15 m leveä, 50 m syvä kaistale. Aluksi esine voi olla kooltaan hieman suurempi (koesäännöissä esineen minimikoko on noin 5 cm * 6 cm), jotta koiran on helppo se löytää. Kun tehtävä tulee koiralle tutuksi, voidaan matkaa pidentää ja vähitellen viedä esine ruutuun ilman, että koira näkee sitä vietävän. Tärkeätä myös esineruudussa on ylläpitää koiran motivaatiota esinettä ja sen ohjaajalle tuomista kohtaan. Tätä vahvistetaan mieluisalla palkalla, joka voi olla leikkiminen, makupalat tai mikä tahansa, mistä koira kovasti pitää. Harjoituksista kannattaa tehdä monipuolisia ja vaihtelevia; kokeneellekin koiralle kannattaa ajoittain näyttää, kuinka ohjaaja tai apuohjaaja vie esineen vauhdikkaasti ruutuun, ja kun koira tuo esineen, juhlitaan oikein kunnolla. Harjoituksissa pidemmälle ehtineen koiran on hyvä tottua noutamaan ruudusta useampia esineitä peräkkäin, mutta joukossa kannattaa pitää myös niitä lyhyitä, iloisia treenejä.

Käytännön harjoitukset aloitettiin merkitsemällä ja tallaamalla noin 20 m leveä ja noin 50 m syvä alue. Rape tuli ensimmäisenä koirana esineitä etsimään. Kokenut konkari Rape tiesi tarkkaan, mistä oli kyse, ja niinpä esineen löytymisessä ja tuomisessa ei kauaa pitkä nokka tuhissut.
 
     
Taina kertoo Rapelle, mistä suunnasta esine löytyy...   ... ja antaa lähtökäskyn!   Rape työskentelee motivoituneesti...   ... ja ampaisee esine suussaan ohjaajan luo.


Seuraavaksi vuorossa oli Riia, jolle esineruutu myös on tuttu juttu. Ohjaaja Johanna harjoitteli myös ilmoittautumista tuomarille (tätä kannattaa harjoitella usein, sillä kaikkia koesuorituksia edeltää ilmoittautuminen, ja on hyvä, että siitä tulee koiralle rutiinia). Ohjaaja haetutti Riialla kolme esinettä, jotka Riia sujuvasti toi nautittuaan ensin hetken vauhdikkaasta juoksemisesta :-).

 
     
Koira totutetaan ilmoittautumiseen myös harjoituksissa.   Riia ampaisee etsimään esineitä...   ... ja tuo niitä vauhdikkaasti.   Riia luovuttaa esineen ohjaajalle.

Riian jälkeen suoritusvuoroon tuli Reeta, joka ei ole esineruutua aiemmin harjoitellut. Reeta pitää leikkimisestä, joten esinemotivaatiota voidaan rakentaa leikkiä hyödyntäen. Ohjaaja Anne leikki Reetan kanssa pehmolelulla, joka sitten napattiin koiralta ja heitettiin metsään. Reeta ampaisi lelun perään ja toi sen vauhdilla takaisin ohjaajalle, jolloin leikki jatkui. Toisella kierroksella avustaja nappasi lelun Reetan nenän edestä ja juoksi viemään sen pidemmälle metsään. Avustajan palattua takaisin alueelta Reeta sinkaisi etsimään lelua, löysi sen ja toi vauhdikkaasti ohjaajalle, jolloin leikki jälleen jatkui. Reeta oppi nopeasti!
 
     
Lelu lentää metsään...   ... ja Reeta perässä!   Reeta tuo esineen takaisin ohjaajalle...   ... ja sitten leikitään.

Reetan toinen kierros:
 
       
Avustaja sieppaa lelun ja vie sen kauemmas metsään.   Reeta ampaisee etsimään lelua.   Lelu on löytynyt!   Äkkiä ohjaajan luo...   ... jotta voidaan jatkaa leikkiä!


Remu ei myöskään ole harjoitellut esineruutua aiemmin, mutta erinomaisen nopeasti oppi tuntui menevän perille leikkisälle nuorelle kaverille. Samalla menetelmällä Remu toimi oivallisesti: Ohjaaja Pauliina innosti Remua leikkimällä lelulla ja heitti sitten lelun ruutuun, jolloin Remu vauhdikkaasti toi sen ohjaajalle. Tämän jälkeen avustaja sieppasi lelun, vei sen kauemmas metsään ja tuli pois ruudusta. Ohjaaja lähetti Remun hakemaan lelua, ja vauhtia riitti! Lopuksi tietysti leikittiin palkaksi.

 
       
Remu ampaisee lelun perään...   ... ja tuo sen vauhdikkaasti ohjaajalle.   Avustaja vie lelun kauemmas ohjaajan pidellessä koiraa pannasta.   Remu etsii lelun taitavasti ja tuo sen empimättä.   Lopuksi leikitään!


Niin ikään Ruusalle esineruutu on ennestään tuntematon juttu, mutta hyvin helposti Ruusa tuntuu ymmärtävän, mistä on kyse. Ohjaaja Liisa leikkii Ruusan kanssa ja heittää lelun ruutuun. Ruusa toimii täsmälleen odotusten mukaisesti ja noutaa lelun innokkaasti. Ruusan kanssa edetään heti avustajavaiheeseen, ja hienosti esine löytyy kauempaakin metsästä.

 
       
Avustaja sieppaa lelun...   ... ja uskomatonta kyllä, hukkaa sen metsään!   Ruusan täytyy siis etsiä se.   Onneksi Ruusa on taitava...   ... ja palauttaa lelun ohjaajalle!


Seuraavana oli vuorossa vauhdikas nahkapoika Koda, jolle esineruutu oli kokonaan uusi juttu. Myös Koda on onneksi kova leikkimään, joten esinekiinnostus on helposti aikaansaatavissa. Samalla kaavalla edettiin: ohjaaja leikitti Kodaa lelulla, joka sitten heitettiin metsään, eikä Koda epäröinyt hetkeäkään sännätessään noutamaan esinettä. Tästä on hyvä jatkaa pidentämällä matkaa apuohjaajan avulla.
 
     
Ensin leikitään...   ... ja sitten lelu lentää!   Koda noutaa vauhdikkaasti   ... ja leikki jatkuu...


 

Esine-etsintää tarkkaillaan vakavin ilmein... Onnistuneiden suoritusten jälkeen voidaan sentään jo hymyillä :-)




Valmiiksi tallattua esineruutua hyödynsivät vielä hieman kokeneemmat Femma, Duo ja Rilla noutamalla kukin yhden esineen ruudusta.

 
       
Femma syöksyy matkaan...   ... ja palaa täyttä vauhtia esine suussaan.   Duon vuoro ampaista metsään...   ...hakemaan piilotettua lelua...   ...jota on ihana kiskoa!

Päivä oli jo vierähtänyt pitkälle iltaa kohti, kun aloimme kantaa reppujamme kohti autoja. Riitan tarjoamat tiedot ja ohjeistukset olivat monipuolisia ja kattavia, ja vähemmistölajin asemaan joutunut etsintäkoe saanee piiriinsä uusia kiinnostuneita harrastajia. Lämpimät kiitokset Riitalle sekä tietysti kaikille osallistujille mukavasta ja antoisasta päivästä!
 

 


* * *